Viime viikot puhelinkuvina

Heinäkuun alussa juhlimme tallityöntekijämme synttäreitä ja pitihän sitä poninkin kanssa päästä samaan kuvaan, kerrankin kun olin vähän laittautunut! // Mymmeli on laiduntanut tyytyväisenä päivät pitkät, eikä paarmoista tai muista ötököistä ole ollut sille juuri mitään haittaa -onneksi.

Koulutreenien lisäksi ollaan nyt maastoiltu paljon tehden ihania pitkiä lenkkejä nauttien kesäilmoista ja kivoista maastoista. Kävimme yksi päivä kahlailemassa meressä ja yllättäen Mymmeli käveli suoraan veteen ja olisi halunnut mennä syvemmällekin ihan omasta tahdostaan, Annalla ollessamme tamma taas ei suostunut lähellekään vettä... :D // Kuumilla ilmoilla olen ratsastanut aina iltaisin ja päässyt samalla seuraamaan upeita auringonlaskuja, ihana kesä.

Mymmeli on muuttunut nyt tiineyden myötä luonteeltaan paljon kiltimmäksi ja lempeämmäksi. Nyt sitä tullaan aina höristen vastaan laitumelta hakiessa ja ollaan niin rapsutusten kipeitä koko ajan. // Erilaisia herkkuja on tultu syötyä urakalla nyt lähiaikoina, smoothiet ovat ehdottomasti lemppareitani!

Helteitä on riittänyt ja päivät ovat kuluneet aurinkoa ottaen ja kesäherkkuja syöden -täydellistä!

Uusi projektimme edistyy -Mymmeli on tiine!

Blogin uudistumiseen, hiljaiseloon ja Annalta suunniteltua aikaisempaan poislähtöön löytyy syy tästä uudesta erittäin jännittävästä projektista: Mymmelin varsottamisesta. Lähdimme pari viikkoa suunniteltua aikaisemmin Annalta ja veimme Mymmelin sulhasen kotitallille. Kylmien ilmojen takia ponin kiima ei ollut normaali, joten tamma joutui viettämään sulhasen luona kaksi viikkoa. Kiimapiikkiä jouduttiin käyttämään ja lopulta Mymmeli siemennettiin kaksi kertaa.Tuskaiset hevosettomat päivät päättyivät ja päästiin hakemaan Mymmeli kotiin. Nyt on jatkettu elämää täysin normaalisti treenaten, viettäen ihania kesäpäiviä ja pitäen hauskaa. Jännitystä on kuitenkin ollut koko ajan ilmassa siitä lähtien, kun päivä kotiin paluusta ultrassa todettiin Mymmelin ovuloineen. Kaikista pahin on kuitenkin ollut viime yö, sillä jännityksen takia voin pahoin ja olo oli muutenkin hirveä...

Tänään odotus palkittiin kun nyt jo 19. vuorokauden kohdalla saatiin eläinlääkärimme ultraamaan Mymmeli. Olin aivan varma, että tamma on tyhjä...Uskomatonta, mutta Mymmeli on tiine ja siellä näkyi yksi alkio -aivan käsittämätöntä! Uutinen oli yksi hienoimmista, mitä olen kuullut ja kyllä siinä pakostikin hieman herkistyi ;) Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, että varsa pysyy matkassa loppuun asti hyvin ja varsominen sujuisi ongelmitta -niin kuin tietysti kaikki tähän varsaprojektiin liittyvä. Ensi kesäksi odotetaan siis syntyväksi Mymmelin ja Pin Rock's Black Velvetin varsa, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan!

Uutinen ja koko varsaprojekti tuli monelle varmasti todellisena yllätyksenä. Koitan selittää kaiken mahdollisimman lyhyesti, mutta selkeästi. Asiaa kuitenkin riittää! Kaikki alkoi jo vuosi sitten viimeisenä ponivuotenani, kun valmentajani ja vanhempieni kanssa ryhdyimme keskustelemaan tulevaisuudestani ratsastajana. Mitä siltä haluaisin ja mihin kaikkeen vaikuttaisi päätös pitää Mymmeli meillä loppuun asti. Silloin jo heitettiin ilmaan ajatus Mymmelin varsottamisesta, mutta se jäi taka-alalle Mymmelin jouduttua saikulle kintereen takia. Siitä lähtien olemme kuitenkin oreja katsoneet sillä silmällä ja keskustelleet useiden ammattilaisten kanssa asiasta. Kaikki ovat olleet varsan teon puolella ja jopa 4 eri eläinlääkäriä on ehdottanut valitsemaamme Velvetiä Mymmelille sulhaseksi.

Annalla päästyäni niin monen laadukkaan hevosen selkään aloin haaveilla jälleen tavoitteellisemmasta kisaamisesta tulevaisuudessa, sekä omasta hienosta hevosesta. Juttelimme niin Annan kuin monien muidenkin kanssa vakavissaan siitä, haluanko tulevaisuudessa kisata ja treenata tavoitteellisesti laadukkaalla hevosella, vai pystynkö tyytymään esimerkiksi tavallisempaan ratsasteluun jollain vuokrahevosella Mymmelin vanhetessa. Hyvää hevosta on vaikeaa löytää vain ratsastettavaksi ja kisakäyttöön, eikä minulla ole edes nyt muutamaan vuoteen aikaa toiseen hevoseen Mymmelin rinnalle. Tärkeimpänä minulle on kuitenkin opiskella kunnolla ja siihen menee paljon aikaa. Esteeksi toisen hevosen hankinnalle tuli siis aika, sekä tietysti raha, sillä tarpeeksi hyvät hevoset maksavat aivan älyttömän paljon.

Alan olla jo siinä iässä, että alan osallistumaan enemmän hevoseni kuluihin. Lähivuosina opiskelijana minulla ei mitenkään ole varaa pitää kahta omaa aikuista hevosta. Luultavasti en pystyisi pitämään edes yhtä hyvää omaa treenissä olevaa hevosta tarpeeksi hyväpuitteisella tallilla. Niimpä jälleen sain kuulla lukuisilta ihmisiltä ehdotuksia tehdä Mymmelillä varsa. Se alkoi kuulostamaan kunnollisen mietinnän jälkeen hyvältä vaihtoehdolta, sillä varsan kasvaessa itse suoritan lukion loppuun ja haen jatko-opiskelemaan, sekä töihin. Siinä vaiheessa kun varsalla voi kunnolla alkaa treenaamaan ja tekemään enemmän, olen edennyt toivottavasti jo huomattavasti opiskeluissani ja päässyt muutenkin elämässäni eteenpäin niin, että pystyn kustantamaan täysin elämiseni ja hevoseni.

Pitkien keskusteluiden, pohtimisten ja selvittelyiden jälkeen päätös Mymmelin varsottamisesta lyötiin lukkoon. Mikäli terve varsa saadaan maailmaan ja jatko sujuu hyvin, on ajatuksena tehdä varsasta minulle tulevaisuudessa haaveilemani kilpahevonen. GP-kisatykkiä siitä tuskin tulee ja siitä en haaveilekkaan, vaan laadukkaasta kilpakumppanista ehkä kansallisten vaativiin. Päätösten teoista siirryttiin nopeasti toimintaan ja sopivan orin etsiminen alkoi. Etsinnässä oli pieni tai pientä periyttävä, jalo, näyttäväliikkeinen, hyvärakenteinen ja -sukuinen, sekä hyvällä luonteella varustettu ori. Orin jälkeläisillä tuli olla hyvää näyttöä näyttelyistä ja hyvät liikkeet. Moni ihan varteenotettava ori oli liian iso, kun taas pienemmät tuntuivat olevan aivan liian raskasrakenteisia ja epäsopivia Mymmelille. Uudelleen ja uudelleen päädyin selailemaan Velvetin tietoja, jälkeläisiä ja sukua. Olen ihastellut kyseistä oria jo kauan. Puhuttuani muiden kanssa päätettin valita Mymmelille käytettäväksi Pin Rock's Black Velvet.

Asiat etenivät nopeasti ja ensimmäisessä ultrassa kiiman alussa eläinlääkäri totesi Mymmelin kohdun kunnon todella hyväksi. Epäiltiinpä sitä jopa Mymmelin ikääkin, näyttää kuulemma kaikin puolin nuoremmalle kuin on. Projektia voitiin siis jatkaa hyvillä mielin. Mymmeli vietti kaksi viikkoa Velvetin kotitallilla ja kävimme kerran sitä katsomassa siellä. Ensi kertaa nähtyäni Velvetin livenä en voinut kun todeta sen olleen nappivalinta. Aivan uskomattoman upea, jalo ja hyväluonteinen ori! Velvetin erittäin selväpäinen ja mukavan oloinen luonne toivottavasti tasoittavat hieman Mymmelin vahvaa luonnetta... Toiveissa olisi, että varsasta tulisi selväpäinen, utelias ja rohkea. Toki omaakin tahtoa, luonnetta ja herkkyyttä saa ja pitää olla, mutta hieman tasaisempi yksilö voisi olla kiva Mymmelin rinnalle :D

Nyt olen mielestäni onnistunut kertomaan varsaprojektimme pääasiat, mutta toki saa kysyä, jos jokin asia jäi mietityttämään. Seuraava ultra onkin kahden viikon päästä ja sitä seuraava kolmen kuukauden kohdalla, toivotaan että kaikki menee hyvin ja varsa pysyy matkassa mukana!

Reissupostaus!

Monet varmaankin tietävät meidän kesäkuisen reissun kohteen, mutta niille jotka siitä eivät vielä ole tietoisia kerrottakoon, että lähdimme siis heti kesäloman alettua Mymmelin kanssa Björkbodaan Anna von Wendtin luokse. Tarkoituksena oli valmentautua ja tutustua samalla, millaista on työskennellä hienojen kilpahevosten kanssa. Nyt tulee postausta reissustamme - varoitan - tästä tulee pitkä!

Kuvia en tajunnut ottaa kauheasti ja vain kerran sain kuvaajan paikalle kun ratsastin,
joten harmittavan vähän on kuvia muistona... 

Reissu ei lähtenyt käyntiin kaikkein parhaimmalla tavalla, sillä samana aamuna kun lähdimme, oli Mymmeli onnistunut loukkaamaan etujalkansa laitumella vain muutamia minuutteja ennen tuloamme. Matkaan kuitenkin lähdettiin ja perillä odotti henkeäsalpaavan kauniit maisemat ja todella hienot puitteet. Mymmeli pääsi ulkokarsinaan ja itse asuin suuressa asunnossa yhdessä supermukavan tallityöntekijän kanssa. Meillä molemmilla oli omat huoneet joiden välissä oli olohuone ja keittiö. Mymmeli oli melko levoton alkuun ja oikeastaan koko aikana se ei rentoutunut aivan täysin vaan stressasi jonkin verran. Koska valmentautumista ei voitu aloittaa heti, kului ensimmäinen viikko Mymmelin liikutuksen osalta vain kävelytysten parissa. Jalkaa tuli katsomaan eläinlääkäri ja etukavio röntgenkuvattiin. Onneksi mitään ei löytynyt ja ontuminenkin väheni päivä päivältä. Oletettavasti Mymmeli oli siis onnistunut astumaan jonkin terävän päälle tai lyömään jalkansa muuten ikävästi.

Liikutettava hevoseni Tintti kaksi viikkoa Annalla oltuamme!

Päiväni kuluivat tallitöitä tehden eli hevosten ulos laitumelle vientiä ja sisään tuontia, heinien jakoa, ruokintaa, jonkin verran autoin myös karsinoiden siivousten kanssa. Alkukävelytin ja loppukävelin  hevoset maastossa tai kentällä Annalle valmiiksi ja aluksi oli todella hassun tuntuista kivuta upeiden jättimäisten hevosten selkään. Mymmelin ollessa ensimmäisen viikon poissa kuvioista sain valmennuksia Annan omilla hevosilla. Ensimmäisenä pääsin kipuamaan ehdottomasti lempparikseni muodostuneen aivan älyttömän hienoliikkeisen pikkutamma Donnan selkään. Se laadun määrä mikä siinä hevosessa on, on aivan käsittämätön! Työskenneltiin ihan perusasioiden parissa ja koitin löytää tuntumaa ratsastaa niin erilaista hevosta kuin Mymmeli. Ratsastuksessani kiinnitettiin eniten huomiota istuntaani, jota viikot korjattiinkin oikein ahkerasti. En istunut tarpeeksi istuinluideni päällä, jännitin liikaa olkapäitäni ja kaikkein pahinpana virheenä minulla oli käsieni asento, sillä ne olivat aivan liikaa sylissäni. Pikkuhiljaa sain istuntaani kuntoon ja tästä saan kiittää Annan lisäksi myös Ilaria.

Reissun ajaksi sain liikutettavakseni saikulta palaavan Tintin, pyöreän tumman tamman. Tinttiä liikutin kuin omaani eli päivittäin ja valmennusten lisäksi menin itsenäisesti koulua, maastossa yms. Tintti on perusluonteeltaan hieman hidas ja laiskahko, mutta toisaalta sillä on myös samoja piirteitä kuin Mymmelissä. Se pitää ratsastaa kunnolla ulko-ohjalle ja pohkeen eteen, jonka jälkeen liike pääsee esiin ja ratsastuksesta tulee helppoa ja mukavaa. Tintti on osaava ja hieno, jos hienouden saa vain kaivettua sieltä esiin. Sain todella paljon ajateltavaa ja vinkkejä Mymmelillä menoon Tintin kautta ja kun löysin oikeat nappulat sen kanssa, pystyin kokeilemaan samoja juttuja myös Mymmelin kanssa sen palattua saikulta. Vaati todella paljon töitä saada Tintti toimimaan, mutta sitten kun niitä hienoja pätkiä tuli, olivat ne kyllä palkitsevia! Tintti oli todella kiva ja opettavainen tamma, josta pidin kovasti.

Mymmeli alkoi kuntoutumaan pikkuhiljaa toisella viikollamme ja kun jäykkyys saatiin jumpattua pois, alettiin mekin päästä vihdoin treenin makuun. Mymmelin kanssa haettiin ihan ensimmäisenä isoa tahdikasta ravia vaatien asiat loppuun asti. Olen ollut siinä suhteessa liian kiltti Mymmelille, että en ole vaatinut asioita loppuun asti, vaan olen pyytänyt asiat vähän sinne päin ja antanut neidin laistaa oikeasta rehellisestä työnteosta. Kun saatiin haettua hyvä muoto, tahdikas suurempi ravi ja rehelliset taivutukset molempiin suuntiin eli poni ohjien ja pohkeiden väliin, aloin saada paljon oivalluksia ja sen jälkeen oli todella upea fiilis! Tämän jälkeen kaikki temput jotka ennen ovat olleet vaikeita, menivät kuin vettä vaan.

Laukassa eniten työstettiin valmennuksissa sitä, että voin siirtää etuosaa haluamallani tavalla ja saan Mymmelin ulko-ohjalle ja ulkolavan pysymään omalla paikallaan, sekä takapään enemmän alle. Paljon tuli siis pyörittyä ympyröillä asettaen ulos, sekä avojen ja temmonmuutosten parissa. Kun palaset saatiin loksahtamaan paikalleen, oli laukka todella erilaista! Päästiin todella suurilla harppauksilla eteenpäin ja tuntuu, että päästiin jopa niiden suurien ongelmakohtienkin yli. Nyt saan jo paljon enemmän tuntumaa Mymmeliin ja ratsastettua sitä aivan erilailla.

Kävimme myös tallityöntekijöiden kanssa Annan hevosilla maastossa muutaman kerran ja aina tiettyinä päivinä oli joko kaikkien tai vastaavasti vain muutaman hevosen juoksutus. Käsitellessä niin montaa erilaista hevosta aina nuorista oreihin ja hieman eläväisempiin kaviollisiin, opin todella paljon ja näin monia eri tapoja tehdä asiat. Menin myös esim. Annan  aivan ihanalla 5 vuotiaalla ruunalla Pupulla valmennuksessa ja sen kanssa opin paljon lisää nuoren hevosen ratsastuksesta. Pupu oli todella herkkä ja miellyttämishaluinen, jonka kanssa oli suuri ilo päästä työskentelemään. Eri hevosten kanssa opin eri asioita ja kaikkien niiden kanssa pystyin kehittämään taitojani ja itseäni. Opin todella paljon niin hevosten käsittelijänä kuin ratsastajana, joten reissun päätarkoitus toteutui sen suhteen täydellisesti.

Päiväni eivät olleet ikinä samanlaisia vaan pääsin esimerkiksi kisahoitajaksi, valmennusmatkoille mukaan katsomaan kun Anna itse valmentautuu ja ehdinpä käydä Turussa shoppailemassakin. Tapaturmiltakaan ei vältytty, sillä eräänä iltapäivänä sain aivan järkyttävän vatsakrampin, joka kesti yli 7h! En pystynyt melkein hengittämään saati sitten liikkumaan kunnolla, sillä kipu oli yksi pahimmista mitä olen kokenut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja se meni ohi lopulta, heh!

Reissu päättyi hieman erilailla kuin olimme suunnitelleet, mutta siitä lisää sitten myöhemmin...  Viikot olivat todella tapahtumarikkaita ja ikimuistoisia. Olen ikuisesti kiitollinen kaikesta oppimastani, olen nyt päässyt näkemään erilaista maailmaa niinkuin toivoinkin, päässyt eteenpäin ratsastajana ja ratsukkona Mymmelin kanssa, viettänyt hienoja hetkiä, tavannut aivan ihania ihmisiä ja muistoja jäi reissusta paljon.

Kiitos!  

Aloitus puhtaalta pöydältä -blogi uudistuu!

Viime viikkojen aikana on tapahtunut aivan älyttömän paljon ja usein olen ollut aikeissa tulla postailemaan. Jostain syystä en ole kuitenkaan saanut puettua ajatuksia sanoiksi ja päivä päivältä se on tuntunut yhä hankalemmalta. Ajattelin lopettaa koko blogin, sillä vanha blogi tuntui tulleen tiensä päähän. Näiden tapahtumarikkaiden päivien jälkeen iltaisin olen kuitenkin kaivannut kirjoittamista. Haluan kirjoittaa tapahtumia ylös, julkaista kuvia ja luoda tästä paikan, johon saan säilytettyä muistoja. Myöhemmin on ihana päästä selailemaan vanhoja postauksia ja muistelemaan menneitä aikoja.

Lyhyesti esiteltynä olen siis Jonna, kultaisen 16 vuotiaan risteytysponitamma Mymmelin omistaja. Poninomistajaksi ryhdyin pian 5 vuotta sitten ja sillä tiellä ollaan edelleen. Mymmeli on ensimmäinen oma hevoseni ja tammaa ennen olin ratsastuskoulun oppilas. Näiden viime vuosien aikana olen oppinut lähes kaiken osaamani ja tietämäni. Tamma on ollut vaativa ja välillä erittäin hankala kaikkine tempauksineen, mutta juuri siitä syystä kaikkein paras opettajani. Paljon olemme kokeneet, mutta paljon on myös vielä kokematta. Yhteinen tarinamme tulee jatkumaan aina ponin viimeisiin hetkiin asti -jotka toivottavasti eivät ole vielä moniin vuosiin.

Vanha blogi käsitteli aikaa, jolloin pienin askelin kehityimme kohti nykyistä tilannettamme. Kävimme läpi todella kivikkoisen tien lukuisine ylä- ja alamäkineen. Valmentauduimme yhdessä vaiheessa joka lajissa koulusta kenttään ja kävimme kilpailemassa pikkukisoista aluekisoihin asti. Välillä onnistuimme, mutta usein paineet kasvoivat liian suuriksi ja suoritukset menivät penkin alle. Paineet pärjäämiselle olivat suuret ja on vaatinut aikaa tajuta, että se ei ole enää sen arvoista. Mymmeli on ollut minulla jo monta vuotta ja olen oppinut tammalta aivan uskomattoman paljon. Kehitystä on tullut hitaasti, mutta varmasti.

Viimein tajuan itsekin sen, että ei minun tarvitse todistaa kenellekkään osaamistamme ja sen takia lähteä kisoihin -kerran emme siitä ainakaan viime aikoina ole itse nauttineet. Kilpailemisen kuuluisi olla hauskaa molemmille osapuolille. Nyt pystyn myöntämään myös itselleni, että meidän ei enää kannata yrittää niin tosissaan tähdätä kilpailuihin. Tärkeämpää on keskittyä treenaamaan positiivisin mielin samalla parantaen luottamusta ja suhdetta entisestään. En halua enää tuhlata yhteistä aikaamme stressaten menestyksestä ja etenemisestä, vaan haluan oppia paremmaksi hevosenkäsittelijäksi, kokea uusia asioita ja antaa Mymmelille parasta mahdollista huolenpitoa.

Tamma on tärkein aarteeni, elämäni hevonen ja meidän pitäisi nauttia yhteisistä hetkistämme ja kokemuksistamme. Mymmelillä on minulle vielä paljon annettavaa ja opetettavaa ja olen valmis uusiin koitoksiimme!

Asiat ovat muuttuneet todella paljon tässä lähiaikoina ja yksi muutoksista koskee nyt blogia. Vanhat postaukset on poistettu ja uusi blogi on tekeillä, pikkuhiljaa sitä rakennan ja muokkaan paremmaksi. Aktiivinen kilpaileminen on mennyttä elämää ja nyt meitä odottavat uudet haasteet. Blogi tulee käsittelemään yhteistä taivaltamme tästä kesästä lähtien ja toivottavasti taipaleemme tulee olemaan vielä pitkä! Näin uudistusten myötä hlauaisin kysyä, olisiko teillä lukijoilla toiveita tulevista postauksista? Ainakin postaus reissustamme Annalle on tekeillä, sekä yksi postaus hieman suuremmasta aiheesta viimeistään ensi viikolla, mutta onko teillä muita toiveita?

 Mielipiteet koko blogiuudistuksesta, sekä kaikkeen siihen liittyvästä ovat tervetulleita! Miltä esimerkiksi ulkoasu teidän silmäänne näyttää?