torstai 17. heinäkuuta 2014

Reissupostaus!


Monet varmaankin tietävät meidän kesäkuisen reissun kohteen, mutta niille jotka siitä eivät vielä ole tietoisia kerrottakoon, että lähdimme siis heti kesäloman alettua Mymmelin kanssa Björkbodaan Anna von Wendtin luokse. Tarkoituksena oli valmentautua ja tutustua samalla, millaista on työskennellä hienojen kilpahevosten kanssa. Nyt tulee postausta reissustamme - varoitan - tästä tulee pitkä!

Kuvia en tajunnut ottaa kauheasti ja vain kerran sain kuvaajan paikalle kun ratsastin,
joten harmittavan vähän on kuvia muistona... 

Reissu ei lähtenyt käyntiin kaikkein parhaimmalla tavalla, sillä samana aamuna kun lähdimme, oli Mymmeli onnistunut loukkaamaan etujalkansa laitumella vain muutamia minuutteja ennen tuloamme. Matkaan kuitenkin lähdettiin ja perillä odotti henkeäsalpaavan kauniit maisemat ja todella hienot puitteet. Mymmeli pääsi ulkokarsinaan ja itse asuin suuressa asunnossa yhdessä supermukavan tallityöntekijän kanssa. Meillä molemmilla oli omat huoneet joiden välissä oli olohuone ja keittiö. Mymmeli oli melko levoton alkuun ja oikeastaan koko aikana se ei rentoutunut aivan täysin vaan stressasi jonkin verran. Koska valmentautumista ei voitu aloittaa heti, kului ensimmäinen viikko Mymmelin liikutuksen osalta vain kävelytysten parissa. Jalkaa tuli katsomaan eläinlääkäri ja etukavio röntgenkuvattiin. Onneksi mitään ei löytynyt ja ontuminenkin väheni päivä päivältä. Oletettavasti Mymmeli oli siis onnistunut astumaan jonkin terävän päälle tai lyömään jalkansa muuten ikävästi.

Liikutettava hevoseni Tintti kaksi viikkoa Annalla oltuamme!


Päiväni kuluivat tallitöitä tehden eli hevosten ulos laitumelle vientiä ja sisään tuontia, heinien jakoa, ruokintaa, jonkin verran autoin myös karsinoiden siivousten kanssa. Alkukävelytin ja loppukävelin  hevoset maastossa tai kentällä Annalle valmiiksi ja aluksi oli todella hassun tuntuista kivuta upeiden jättimäisten hevosten selkään. Mymmelin ollessa ensimmäisen viikon poissa kuvioista sain valmennuksia Annan omilla hevosilla. Ensimmäisenä pääsin kipuamaan ehdottomasti lempparikseni muodostuneen aivan älyttömän hienoliikkeisen pikkutamma Donnan selkään. Se laadun määrä mikä siinä hevosessa on, on aivan käsittämätön! Työskenneltiin ihan perusasioiden parissa ja koitin löytää tuntumaa ratsastaa niin erilaista hevosta kuin Mymmeli. Ratsastuksessani kiinnitettiin eniten huomiota istuntaani, jota viikot korjattiinkin oikein ahkerasti. En istunut tarpeeksi istuinluideni päällä, jännitin liikaa olkapäitäni ja kaikkein pahinpana virheenä minulla oli käsieni asento, sillä ne olivat aivan liikaa sylissäni. Pikkuhiljaa sain istuntaani kuntoon ja tästä saan kiittää Annan lisäksi myös Ilaria.

Reissun ajaksi sain liikutettavakseni saikulta palaavan Tintin, pyöreän tumman tamman. Tinttiä liikutin kuin omaani eli päivittäin ja valmennusten lisäksi menin itsenäisesti koulua, maastossa yms. Tintti on perusluonteeltaan hieman hidas ja laiskahko, mutta toisaalta sillä on myös samoja piirteitä kuin Mymmelissä. Se pitää ratsastaa kunnolla ulko-ohjalle ja pohkeen eteen, jonka jälkeen liike pääsee esiin ja ratsastuksesta tulee helppoa ja mukavaa. Tintti on osaava ja hieno, jos hienouden saa vain kaivettua sieltä esiin. Sain todella paljon ajateltavaa ja vinkkejä Mymmelillä menoon Tintin kautta ja kun löysin oikeat nappulat sen kanssa, pystyin kokeilemaan samoja juttuja myös Mymmelin kanssa sen palattua saikulta. Vaati todella paljon töitä saada Tintti toimimaan, mutta sitten kun niitä hienoja pätkiä tuli, olivat ne kyllä palkitsevia! Tintti oli todella kiva ja opettavainen tamma, josta pidin kovasti.



Mymmeli alkoi kuntoutumaan pikkuhiljaa toisella viikollamme ja kun jäykkyys saatiin jumpattua pois, alettiin mekin päästä vihdoin treenin makuun. Mymmelin kanssa haettiin ihan ensimmäisenä isoa tahdikasta ravia vaatien asiat loppuun asti. Olen ollut siinä suhteessa liian kiltti Mymmelille, että en ole vaatinut asioita loppuun asti, vaan olen pyytänyt asiat vähän sinne päin ja antanut neidin laistaa oikeasta rehellisestä työnteosta. Kun saatiin haettua hyvä muoto, tahdikas suurempi ravi ja rehelliset taivutukset molempiin suuntiin eli poni ohjien ja pohkeiden väliin, aloin saada paljon oivalluksia ja sen jälkeen oli todella upea fiilis! Tämän jälkeen kaikki temput jotka ennen ovat olleet vaikeita, menivät kuin vettä vaan.

Laukassa eniten työstettiin valmennuksissa sitä, että voin siirtää etuosaa haluamallani tavalla ja saan Mymmelin ulko-ohjalle ja ulkolavan pysymään omalla paikallaan, sekä takapään enemmän alle. Paljon tuli siis pyörittyä ympyröillä asettaen ulos, sekä avojen ja temmonmuutosten parissa. Kun palaset saatiin loksahtamaan paikalleen, oli laukka todella erilaista! Päästiin todella suurilla harppauksilla eteenpäin ja tuntuu, että päästiin jopa niiden suurien ongelmakohtienkin yli. Nyt saan jo paljon enemmän tuntumaa Mymmeliin ja ratsastettua sitä aivan erilailla.



Kävimme myös tallityöntekijöiden kanssa Annan hevosilla maastossa muutaman kerran ja aina tiettyinä päivinä oli joko kaikkien tai vastaavasti vain muutaman hevosen juoksutus. Käsitellessä niin montaa erilaista hevosta aina nuorista oreihin ja hieman eläväisempiin kaviollisiin, opin todella paljon ja näin monia eri tapoja tehdä asiat. Menin myös esim. Annan  aivan ihanalla 5 vuotiaalla ruunalla Pupulla valmennuksessa ja sen kanssa opin paljon lisää nuoren hevosen ratsastuksesta. Pupu oli todella herkkä ja miellyttämishaluinen, jonka kanssa oli suuri ilo päästä työskentelemään. Eri hevosten kanssa opin eri asioita ja kaikkien niiden kanssa pystyin kehittämään taitojani ja itseäni. Opin todella paljon niin hevosten käsittelijänä kuin ratsastajana, joten reissun päätarkoitus toteutui sen suhteen täydellisesti.

Päiväni eivät olleet ikinä samanlaisia vaan pääsin esimerkiksi kisahoitajaksi, valmennusmatkoille mukaan katsomaan kun Anna itse valmentautuu ja ehdinpä käydä Turussa shoppailemassakin. Tapaturmiltakaan ei vältytty, sillä eräänä iltapäivänä sain aivan järkyttävän vatsakrampin, joka kesti yli 7h! En pystynyt melkein hengittämään saati sitten liikkumaan kunnolla, sillä kipu oli yksi pahimmista mitä olen kokenut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja se meni ohi lopulta, heh!


Reissu päättyi hieman erilailla kuin olimme suunnitelleet, mutta siitä lisää sitten myöhemmin...  Viikot olivat todella tapahtumarikkaita ja ikimuistoisia. Olen ikuisesti kiitollinen kaikesta oppimastani, olen nyt päässyt näkemään erilaista maailmaa niinkuin toivoinkin, päässyt eteenpäin ratsastajana ja ratsukkona Mymmelin kanssa, viettänyt hienoja hetkiä, tavannut aivan ihania ihmisiä ja muistoja jäi reissusta paljon.


Kiitos!  

2 kommenttia:

  1. Oi olipa kiva kuulla teijän reissusta! Kiva et koit noin paljon kivoja juttuja :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit, ja oli kyllä upeaa päästä kokemaan niin paljon! :)

      Poista